Toinen viikko Pohjolan Venetsiassa

Tosiaan tiistai aamulla piti tulla tietoa milloin koulu varsinaisesti alkaa vaihtareitten osalta.. No tiistai aamulla sitten marssimme kv-toimistoon ja sieltä kerrottiin ettei he oo millään ehtiny viel tekee lukujärjestyksiä, mut tiistai iltaan mennessä kaiken tulisi olla selvää. Illalla sitten tuli sähköpostin välityksellä lukkarit ja viestisssä mainittiin myös, että keskiviikkona on vielä vapaapäivä ja torstaina luennot alkaisivat aikataulun mukaisesti. Eli ei mikään turhan raskas ensimmäinen "kouluviikko" ollut =)

Tiistaina lähettiin sit iltapäivällä Martsin ja Gabin kanssa katsastamaan eräs lähellä oleva puisto sekä kirkko, jonka nimeä en nyt millään saa päähäni. Gabi (Gabor) on ollut täällä vaihdossa myös keväällä 2009, joten paikka on hänelle tuttu. Suurin eroavuus on, että tuohon aikaan vaihtarit laitettiin samaan asuntolaan venäläisten asukkaiden kanssa.. Gabi onkin meitä viihdyttänyt koko viikolla kertomalla tarinoita mitä kaikkea kyseisessä asuntolassa sattui ja tapahtui, ja kaveri ei paljoa sanoja säästellyt!! Suurin osa venäläisistä opiskelijoista ei kuulemma ole ennen asunut minkänkään laisessa sivilisaatiossa, eivätkä tämän vuoksi osaa esimerkiksi käyttää vessaa, suihkua tai keittiökoneita. Kerran Gabi kertoi menneensä kyseisen asuntolan vessaan jä näki sielä jonkun venäläisen hoitavan tarpeitaan seisten pyntyn päällä, joten ei ihme jos paikat on vähän likasia sillon tällön =D Et ihan tyytyväinen täytyy olla et nykyään majoitus tapahtuu Engecon-hotellissa!!

Martsin ja Gaborin kanssa nautitaan paikallisista tarjoiluista puistossa

Kyseinen kirkko, jonka nimeä en muista, oikkee vakuuttava näky!!

Keskiviikkona oli tosiaan taasen vapaapäivä, joten suunnattiin Eremitaasiin, joka on varmasti kaupungin tunnetuin museo. Paikka on kyl nii järjettömän iso, et veis vuosia jos jokaista taide-esinettä tutkailis n. minuutin. Mut oli kyl hieno, ehdottomasti käymisen arvonen jos Pietarissa vierailee, vaikken itekkään mikään museo-ihminen kyl missään nimes oo. Hiukan oli eritasosta taidetta ku Perniön muovikassimuseossa!! Kuitenki Louvren jälkeen maailman laajin impressionistien kokoelma, et ei mitään henkilökohtasta muovipusseja kohtaan. Esimerkkeinä mainittakoon Da Vinci, Michelangelo jaVan Gogh. Yksi saksalainen joutui torstaina lähtemään kotiin perhesyiden vuoksi, joten tarkoitus oli viettää illalla hänen läksiäisiä. Eremitaasin jälkeen käyttin syömässä sushi-ravintolassa. Tuli siinä sit ekaa kertaa syötyä sushia elämän aikana, aika mielenkiintonen kokemus mut ehdottomasti positiivessa mielessä!! Ja kaiken lisäks jouduin käyttää tikkuja ku kaikki muutki söi tikuilla, ni ei siinä sit kehannu yksin haarukkaa ja veistä käyttää. Sen ku joku ois videolle saanu, ni varmast irtois hauskoist kotivideoist ilmanen videokamera!! Läksiäiset jatkui tän jälkeen asuntolan keittiössä tutuin rituaalein..

Talvipalatsi

Torstaina olikin sit ensimmäiset tunnit, perus koulupäivä: klo 15.50-22.10!! Ekana oli Accounting in Russia ja oli kyl sellasta kuraa ettei tarvii varmaan toiste mennä. Ongelma on et se on tarkotettu sellasille jotka ei oo ennen laskentatoimee lukenu. Luulin et siel näkis suurimpia eroja laskiksen välillä Suomessa ja Venäjällä, mut ei ihan. Kyl mä Debetin ja Kreditin nyt jo just ja just erotan, ilman et kaks tuntii selvitetään mitä ne on. Eikä ollu kyl luennoitsijan englannin kielen taidoissakaan liikaa kehumista!! Tän jälkeen oli viel neljä tuntii International Financing and Accountingia. Se oli kyl sit jo huomattast mielenkiintosempaa ja kaiken lisäks luennoitsija on kotoisin Briteistä, ni sai puheesta ihan selvääkin.. Yleisest noi kurssit poikkee kyl täysin niistä, mitä kesällä ilmotettiin olevan tarjolla, mut kyl tarjottavistakin löytyy varmaan mielenkiintosia kursseja. Ens viikolla varmaan selvii sit tarkemmin kurssien sisällöt..

Perjantaina olikin sit infotilaisuus venäjän kielen opetuksesta. Ekana jokainen haastateltiin venäjäksi ja haastattelun perusteella jaettiin porukka kolmeen tasoryhmään. Itse pääsin toiseen tasoryhmään, joka on tarkoitettu sellaisille joilla on jonkin verran pohjatietoa kielestä. Saas nähdä miten pojan käy!! Pienen pettymyksen aiheutti kuitenkin tieto, että kielitunteja on viikossa vain kuusi viime vuoden kahdentoista sijaan. Täytyy huomenissa käydä kv-toimistossa taas vähän selvittelemässä josko olisi mahdollista saada enemmän tunteja jollain tavoin. Illalla käytiin Zdenekin ja Martsin kanssa vähän ulkoilemassa. Reissu oli kaikkea muuta kuin menestyksekäs!! Matkalla Zdenek törmäsi vanhan Opelin sivupeiliin, joka tietysti rikkoutui osumasta. Seurauksena jouduttiin maksamaan 1000 ruplaa (25e) aiheutetusta vahingosta. Tämän jälkeen päästiinkin sitten sisään johonkin paikalliseen nuorisomestaan, joka oli kyllä niin ammuttu täyteen kun vaan voi olla. Tunnelma oli hyvä ja olut halvempaa ku vesi!! Joskus neljän maissa suunnattiin takaisin asuntolaan, muttei päästy kuin Nevskille niin Martsi huomasi kadottaneensa lompakon. Tietty sitä lähettiin kyseisestä ravintelista metsästämään ja yllätys yllätys ei löytynyt. No ei siinä auttaut kun heti hotellille päästyä soittaa Unkarilaiseen pankkiin ja jäädyttää luottokortti. Martsi kävi lauantaina konsulaatissa, jossa luvattiin auttaa järjestelyissä. Joten eiköhän kaikki järjesty..

Launtaina olikin perus rokulipäivä ja illalla mentiin lähes koko vaihtariporukan kanssa jokilaivaan istumaan iltaa. Nevalla "jokilaivat" tosin on vähän eri kaliiperia kuin Salon Jokilaivat Oy. Ekana kun nähtiin laiva, kaveri kysyi: Are we really going to that fucking christmas tree? =D Laiva oli täysin katettu ja enemmänkiin disko, oikkee hieno paikka ja loistavat näkymät valaistuille rakennuksille Nevan toiselle puolen!! Harmi ettei ollu kameraa messissä.

Huomenna sit pitäs skarpata kouluun klo 8.45, et ehkä tä arki täst lähtee pikku hiljaa käyntiin. Kyl täs lebii on tullu ihan riittäväst otettuakin, et ihan mukavaa päästä taas tositoimiin. Moskovan matkaa täs on suunniteltu ja retki pitäs toteuttaa seuraavan kolmen viikon sisällä vielä kun säät on edes joten kuten kohtalaiset. Terveisiä vaan sinne Balille, Phuketiin ja Valenciaan =) Lisäksi on pistetty liikkeelle idea Trans-Siperian matkasta tammikuussa, eli kyseessä on junamatka Pietarista Vladivostokiin (n. 10 000km). Toi matka on ollu unelmissa jo pidemman aikaa ja tammikuu ois kyl aika villi ajankohta matkan toteutukseen, mut kahtotaan kahtotaan!!

Lähtövalmisteluja ja ensimmäinen viikko

Kaikki lähti liikkeelle keväällä, kun sain kuulla lähteväni vaihtoon Pietariin, yliopisto EngEconiin...

Halusin lähteä vaihtoon Venäjälle puhtaasti kielen takia. Olen lukenut venäjää yliopistossamme kaksi kurssia, joten pohja ei ole mikään vahvin mahdollinen. Opettajamme kuitenkin painotti että venäjää voi oppia kunnolla vain asumalla kyseisellä maaperällä, eikä pelkästään lukemalla yliopiston tarjoamia kursseja. Niimpä otin vinkistä vaarin ja päätin täyttää hakupaperit kun hakuaika alkaisi. Pakko myöntää ettei tilanne ollut helpoin mahdollinen, sillä olin kaveriporukastani ainoa joka lähti yksin vaihtoon ja muiden matkakohteet edustivat tyyliä Thaimaa, Bali, Valencia sekä Kalsruhen. Suuri ja tuntematon susirajan toispuolinen aiheutti tietty ennakkoluuloja, mutta myös kaipaamaani jännitystä sillä olin lähdössä täysin uuteen ympäristöön ja paikkaan josta kaikki eivät välttämättä unelmoi.

Varsinaiset lähtövalmistelut olivat loppujen lopuksi hyvin simppelit. Paperisotaa ei joutunut käymään oikeastaan yhtään ja tärkein tehtävä olikin vain viisumin sekä rokotusten hankkiminen. Koulu hoiti kaikki asumiseen ja opiskeluun liittyvät asiat joten niistä ei tarvinnut ressata sen enempää. Koulusta oltiin sähköpostitse yhteydessä jo kesäkuussa ja kerrotiin kaikki oleellisimmat asiat tulevaa vaihtoa ajatellen. Tämän jälkeen en juurikaan kv-toimiston väestä enää kuullutkaan, mutta toisaalta viesti sisälsi kaiken oleellisimman.

Matkaan pääsin vihdoin 5.9 ja lentoni lähti seutulasta  klo. 13.50. Tunnin lento sujui oikein hyvin ja tarjoilut olivat mitä parhaimmat, niin pieni tölkki omenamehua, että hyvä ettei tarvinnut pinsettejä sen avaamiseen. Jännittävin tilanne sattui ehdottomasti Pietarin lentokentällä, jossa minua piti olla jonkun koululta vastassa. No vaikea arvata oliko siellä sitten ketään.. Odottelin parisenkymmentä minuuttia ja näin tytön, kädessään Engecon-kyltti. Ainut ongelma oli että kyltissä luki jonkun saksalaisen nimi eikä minun. Tyttö kertoi olevansa vastassa ainoastaan tätä saksalaista heeboa, mutta soitettuaan koululle sanoi ottavansa myös meikäläisen mukaansa. Kevyt apina tippui niskasta!! Pikkubussi kultetti meidät Hotelli Engeconille, joka on vaihto-opiskelijoille tarkoitettu asuntola. Sain kirjattua itseni ongelmitta asuntolaan, mukava täti tiskin takana kertoi kämppikseni olevan Max. Marssin sitten kamojeni kanssa ylimpään kerrokseen ja tulevaan kotiini.. Huone on oikein viihtyisä ja melko vastikään rempattu. Yhteiset tilat sekä suihkut ja vessat on myös tosi siistit, paljon paremmat mitä olin odottanut!! Kämppikseni on kotoisin Pietarista, mutta opiskelee Saksassa. Nyt hän on vaihdossa kotikaupungissaan, mielenkiintoista!! Max näytti ekana iltana mukavan ravintolan ja opasti automaatille, josta voisi nostaa paikallista valuuttaa. Kaiken kaikkiaan vaikuttaa oikein mukavalta tyypiltä!

Maanantai aamusta ei sitten ollutkaan mitään tietoa, sillä kämppikseni suorittaa erilaista vaihto-ohjelmaa kuin muut vaihtarit täällä. Menin sitten syömään aamupalaa puoli ysin maissa ja tapasin saksalaisen tytön keittiössä. Hän kertoi, että lähtisimme porukalla koululle infotilaisuuteen kymmeneltä. Kympiltä sitten näin ensimmäisen kerran koko vaihtariporukkamme. Poppooseen kuuluu saksalaisia, ranskalaisia, suomalaisia, tsekkejä, unkarilaisia sekä yksi hollantilainen. Maanantaina sain sitten hoidettua oikeastaan kaikki paperisotkut kuntoon ja kaikki sujui oikein mallikaasti. Olin lukenut kymmeniä matkaraportteja Pietarista, joissa jokainen vuorotellen kiroaa venäläistä byrokratiaa ja miten saa jokaisen paperiasian kanssa tapella tuntikausia. Olin varautunut tähän kyllä, mutta EI!! Ei oo tarvinnut jonottaa oikeastaan missään vielä yhtään ja kaikki on sujunut kuin lasten leikki, jopa puhelinliittymän sain hankittua ilman mitään ongelmia. Asuntolassakin on langaon netti, joten senkään kanssa ei tarvinnut tapella ollenkaan kunhan tajusi pyytää respasta käyttäjätunnuksen ja salasanan. Varmaa on että vastoinkäymisiä tulee vielä ja paljon, mutta täytyy koittaa vaan varautua kaikkeen ja pitää mieli avoimena ni eiköhän tästä hengissä selvitä.

Ensimmäinen viikko menikin kaupunkiin ja ihmisiin tutustuen. Kaikki vaihtarit vaikuttaa todella mukavilta ja avuliailta. Eniten on tullut vietettyä aikaa tsekkiläisen Zdenekin ja unkarilaisen Martsin kanssa, jotka ovat todella samanhenkisiä kuin allekirjoittanut. Keittiö sijaitsee asuntolan ylimmässä kerroksessa ja siellä on lähes joka ilta istuttu porukassa, ainakin tähän asti. Paikalliseen tapaan näköjään kuuluu että aina joku vaihtari tulee keittiöön ja lyö vodkalekan pöytään jakoon.. Siinähän ne illat on kulunu oikein rattoisissa merkeissä!! Viikkoon mahtui myös vierailu Baltikan oluttehtaalla, joka oli mielettömän kokoinen mesta. Kierroksen lopuksi oli sitten järjestetty "maistiaiset", joten jokaiselle jäi varmasti exkursiosta hyvä maku suuhun. Torstaina lähettiin kaheksan vaihtarin voimin Pietarhoviin, jonne oli non kahen tunnin matka. Ekana mentiin metrolla Baltiskajalle josta matka jatkui pikkubussilla kohti Pietarhovia. Ongelma oli kuitenkin ettei bussissa ollut istumapaikkoja enää kun kolmelle, mutta kuski sanoi että kyytiin vaan.. matka kestää n. 20min. Kuusi istui sylikkäin ja Martsi sekä meikäläinen seistiin. No kyl sen parikymmentä minuuttia olis ihan siinä rallissa seissykkin, mut kuskilla oli vissiin jotain häikkää aikakäsityksessä, sillä todellisuudella matka kesti yli tunnin. Mut ehdottomasti oli Pietarhovi käymisen arvoinen paikka ja sääkin oli aurinkoinen, joten aavot!! Launtaina oltiin Zdenekin ja muutaman ranskalaisen kanssa katsomassa Dj Tiestoa ja voin kertoa ettei kaveri turhaan majaile maailman Dj-rankingin ykkösenä!!

Linja-autossamme ompi tunnelmaa, matkalla Pietarhoviin

Tältä näytti aikansa keisarin kesäasunto, Pietarhovi

Tänään olikin sitten vapaapäivä, sillä koulumme vietti 104-vuotis synttäreitään. Käytiin Zdenekin kanssa katsastamassa yksi kuntosali, joka olikin ihan kelpo mesta. Matkaa sinne kyllä on noin 40 minuuttia, mutta toisaalta se on melko edullinen (750 ruplaa kuussa). Huomenna, tiistaina, pitäsi sitten luentojen vihdoin alkaa. Pieni ongelma on kuitenkin matkassa, sillä kellään ei ole tietoa mihin aikaan luennot alkavat ja missä.  Kv-toimiston väki lupasi ilmoittaa huomenna mihin pitää mennä ja milloin, joten täällä ei tunnuta moisista pikkuasioista hirveästi ressattavan..

Koitan ainakin pari kertaa päivittää blogiani kuussa, jotta pysytään edes suurin piirtein kärryssä mukana. Pakko kyllä myöntää, etten ole liian aikaansaava tällaisissa asioissa, mutta koitetaan koitetaan!!

From Russia with love!