Vähäpoikaa Pietarissa

Jälleen aika rientää ja kolmisen viikkoa on kulunut viime kirjoituksesta. Niinkun vähän aluksi arvelinkin ni jossain vaiheessa tahti hiipuu, mut onneks sentään näin kauan kesti!! Elämä Pietarissa on kuitenkin ennallaan ja ensimmäiset vierailijatkin on käyneet kylässä.

Tosiaan tossa toissa viikonloppuna kävi rakas kummitäti miehineen, sekä ukki ja mummi katsomassa miten se poika täällä maailman pohjoisimmassa miljoonakaupungissa pärjäilee. Vieraat saapuivat laivalla ja heillä oli aikaa olla maissa noin kahdenksan tuntia. Oltiin sovittu, että kymmeneltä nätäisiin Sokos Hotel Vaslievskyllä, johon heidän oli tarkotus ottaa bussikuljetus laivaterminaalista. Sinne päästyäni olivat vieraat jo saapuneet pääkallopaikalle ja halauksien saattelemana siirryttiin sisään nauttimaan aamukahvit (ja oluet). Homman nimi oli kuitenkin tämä: Inssi (kummitätini) soitti minulle viikko ennen vierailiua, että haluaisi jotain pientä luxusta heidän vierailulleen. Hänellä oli jo idea mielessään, jota hän oli kovin koittanut Suomesta käsin toteuttaa venäläisen työkaverinsa avustuksella. Idea oli vuokrata limusiini pariksi tunniksi käyttöömme, jotta saisimme nähdä kaupungin nähtävyyksiä ja samalla viettää laatuaikaa yhdessä. Suomesta käsin hommaa ei yllättäenkään ollut kovin helppoa hoitaa, joten tämä YLLÄTYS piti paljastaa minulle, sillä lupasin auttaa järjestelyissä. Tämän tosiaan piti olla yllätys edelleen ukille ja mummille, joten kaikessa hiljaisuudessa rupesi asiaa täällä hoitelemaan, mainitsematta siitä edes kotiväelle. Noh, tehtävä osoittautui melko haasteelliseksi, sillä joka firmasta tuntui olevan limusiinit varattu tuolle sunnuntaille. Tämä johtunee siitä, että sunnuntai on todella yleinen hääpäivä Venäjällä ja sitä juhlitaan myös vähän eri mittasuhteissa kuin Suomessa, sulhasraukat!! No loppujen lopuksi kuitenkin tärppäsi ja parin venäläisen kaverini ansiosta saimme vuokrattua ihan kivan valkoisen Lincolnin sunnuntaiksi kolmeksi tunniksi (minimi vuokra-aika). Hintaa tuolle vuokralle kertyi hulppeat 75€... Tosiaan aamukahveja nauttiessamme olin vielä täysin siinä uskossa, että yllätys on edelleen tallessa ja Lincolnin oli määrä tulla noutamaan meitä kyseisen hotellin edestä klo. 10.40. Yht äkkiä kuitenkin asiasta ruvettiin juttelemaan ihan avoimesti ja pikkasen nauratti koko tilanne, yllätys yllätys mammakummitädin oli ollut hieman liian haasteellista edellisiltana olla asiasta vaisuna. Jotenkin vaan lipsahti!! :-D

Inssi, kuski, mummi ja ukki

Limu tuli hakemaan meitä täsmällisesti ja ei muuta kuin kyytiin ja kaluamaan Pietarin nähtävyyksiä läpi. Mukana oli tietysti virvokkeita ja pientä (hyvin pientä) purtavaa. Kuski oli oikein miellyttävä ja suhtautui positiivisesti kaikkiin toiveisiimme. Hän ei ylläripylläri englantia taitanut, joten jouduin parhaani mukaan yrittämään selittää kaikki asiat hänelle venäjäksi. Ei ollu mitään ihan fluenttia venäjätä, mut ainakin kuski ymmärsi aina mitä yritin kertoa. Toki ukki ja mummikin olivat käyneet Pietarissa 25 vuotta sitten ja Inssi sekä Jamppu 5 vuotta sitten, mutta kaikkien neljän venäjän taidot oli sen verran päässy unohtumaan et jäi pitkälti meikäläisen kontolle toi asioiden hoitaminen ;D Ajelu sujui oikein hyvin ja mun mielestä toi imusiinin vuokraus on ainut oikee vaihtoehto, jos tulee tänne vaan yhdeksi päiväksi. Siinä tosiaan näkee paljon ja olaan kuitenkin suhteellisen intiimissä tilassa, jossa keskustelu on mukavaa. Eikä tarvinnut koko aikaa istua, sillä parhaimpien nähtävyyksien kohdalla vedettiin auto parkkiin ja mentiin ulos ottamaan valokuvia.

Isi ja mamma Pietarissa

Siinä koko nelikko Smol'nyyn katedraalin edessä

 

Tunnelmia limusiinista

Jampun kanssa piti vähän virittäytyä Neuvostotunnelmaan

Vähäpoika limusiinissa

Ja kolme tuntia oli kyl todella optimi aika tolle ajelulle. Kaks tuntii ois ollu ehdottomasti liian vähän ja neljä taas ehkä liian paljon. Kaiken lisäksi ulkona vähän sateli vettä ja räntää, joten oli huomattavasti mukavampaa istua lämpimässä autossa kuin kävellä. Limuajelun jälkeen mentiin syömään kaukaasialaiseen ravintolaan Nevskille ja ruoka oli oikkeen maittavaa. Esterin tasolle ei päästy, mutta mainittavan arvoista kuitenkin. Pitkän ja erittäin monipuolisen lounaan/päivällisen jälkeen käytiin vielä perinteikkääseen tapaan ottamassa gin-tonicit jonka jälkeen olikin aika tilata vieraille taksi ja suunnata itse takaisin kohti asuntolaa.

Ravintolatunnelmia

 Vierailu oli oikein mukava ja kaikki sujui suunnitelmien mukaan, jopa paremmin. Teki hyvää nähdä välillä perhettä! Meidän yliopistolla alkoi eilen ISO, eli International Students Olympiad, joka on todella mittavan kokoinen tapahtuma ja kestää koko viikon. Opiskelijoita on ympäri maailmaa ja miedänkin asuntola on ammuttu aivan piippuun. Kämppis lähti täksi viikoksi Egyptiin, joten saa vihdoin nauttia hieman yksityisyyttäkin.. Tekee, tekee. Ensi viikon keskiviikkona ollaan lähössä Family Engeconin kanssa Moskovaan kolmeksi päiväksi, joten sitä tässä jo kovin odotellaan!! Mut nyt on taasen rupateltu jo ihan tarpeeksi joten tämä poika lähtee valmistamaan illallista ja valmistautumaan Paranormal Activity 2:een. Ihan mielenkiintosia muuten noi leffat tääl, ei hirveesti mitään muuta oo ku dubattua venäjää!!

Korista, korista ja korista

Jälleen on reilut pari viikkoa kulunu kuin siivillä ja arkeen on ruvennut pääsemään kiinni. Mitään suurempia reissuja ei oo tällä välin tullu tehtyä, koittanu vaan päästä sisään metropolin elämään. Ensimmäiset pari viikkoo meni kaikkea ihmetellessä, mut nyt huomaa et rupee sopeutuu uuteeen ympäristöön. Paikallinen liikenne on aiheuttanut ehkä eniten hämmennystä ja toiseks tietty vieras kieli, jota kuulee palpatettavan joka paikassa jatkuvasti. Ei oo mikään harvinainen juttu et Lamborghini ajaa Nevskillä lähemmäs paria sataa tai et auto näkee sun kävelevän suojatiellä ja lyö siinä kohtaa tallan pohjaan hullun kiilto silmissä. Se on vaan Pietaria. Itse asias kuulin, ettei tääl ois ollenkaan nopeusrajoituksia, kaikki kyltit on vaan "suositusnopeuksia" ja ihan tuntuu pitävän kyllä paikkansa. Alkuhämmennyksen jälkeen tohon liikennekulttuuriin on kyl tottunu ja mun mielipide on et se toimii erinomaisen hyvin. Ei suomalaiset liikennesäännöt toimis täällä kyl mitenkään, sillä kadut on muutenki yleensä hyvin ruuhkaiset ja sieltä on vaan mentävä missä tilaa on. Tai vaikkei oliskaan ni kannattaa silti kokeilla :-D Jalankulkijat toki on hieman vaarallisemmassa tilanteessa, mut pitämällä yllä tiettyä varovaisuutta ja silmät auki koko ajan ni oikeen hyvin pärjää. Pyöräilijöille ei tilaa oo jalkakäytävillä, joten niitten on ajettava autotiellä. Siin ei oo sit mitään järkee, aika nopee tapa päästä vaihtamaan valtakuntaa. Ja tosiaan kieleenki on jo ruvennu kivasti sopeutumaan, ei missään nimessä oppinu vielä, mut rupee erottamaan sanoja paikallisten puheesta ja jopa ymmärtävän osan sanoista. Alkuun kaikki kuulosti kyl täysin samalta palpatukselta, mut eteenpäin on onneks menty. Koulu tarjoo 8 tuntii venäjä viikossa, mikä on valitettavasti melko vähän. Tarkotus ois kyl palkata jossain vaiheessa yksityisopettaja, sillä moinen ei täällä ihan hirveästi kustanna. Sais ainaki henkilökohtasta opetusta enemmän ja pystyis keskittymään enemmän ääntämiseen ja puhumiseen.

Kyselin kv-toimistolta yliopiston korisjoukkueesta useampaan otteeseen ekoina viikkoina, mut aina vastaus oli sama: "We've had so crazy week, so haven't had time to find it out yet. But come back in two days.." Elikkä täyttä kuraa joka kerta. Ne ei sit muutenkaan oo mitenkään hirveen ripeitä hoitamaan juurikaan mitään asioita.. Yhtenä iltana luin yhden tamperelaisen blogia, joka oli ollu tääl vaihdossa 2008-09. Se oli pelannu korista täällä, mut ei yliopiston joukkueessa (vaikka niin oli luullut :-D). Joku silloinen tyyppi kv-toimistolta oli ilmesesti vaan värvänny sen johonki jengiin. Mut kyseinen kaveri kerto koulun urheilunettisivun osotteen, jossa olis tietoa YLIOPISTON korisjoukkueesta. Se olikin hirveen vaikee: www.sport.engec.ru . Menin suoraa päätä sinne ja kuten osaisin odottaa, sivu oli venäjäksi. No tunnistin sieltä kuitenki miesten koripallo-osuuden ja siel oli reeniaikataulut ja valmentajan nimi ja kaikki. Seuraavana päivänä sit taas kv-toimistoon kyselemään et jos he vois edes kääntää pääkohdat mulle englanniks vaik oli ollu heille hiukan turhan hankalaa löytää kyseistä, yliopiston omaa, sivua. Neitoset oli avuliaita ja pianhan mulla oli kädessä aikataulut ja osotteet ja ohjeet miten hallille pääsee. Sivulla luki et niil ois joku tryoutti kyseisien viikon torstaina Zhukovassa. Olin aika varma et valmentaja ei muuta kuin venäjän jaloa kieltä taida, joten pyysin Gaboria lähtemään mukaan. Gabor on nuorempana pelannut korista Unkarissa ja ollut jopa Unkarin korisliitossa jonkin aikaa hommissa. Lisäksi hän puhuu melko hyvin venäjää.

Torstaina sitten suunnistimme Zhukovaan ja eihän sielä mitään tryouttia ollut. Kuus jätkää pelaili siellä huvikseen ja valmentajasta ei tietoakaan. Ja "pelaaminen" oli sen näköstä, et oikeen pahaa teki kattoo. Ne kyseli et mistä saatiin tietää et sinne pääsee tuolloin pelaamaan ja Gabor kerto et koulun urheilusivuilta. Ne ei ollu kuullukaan et koulul ois jotkut urheilusivut. Päätin kuitenki vaihtaa reenikamppeet niskaan ja ottaa vähän tatsii, sillä viime kosketuksesta palloon oli kulunu jo kolme viikkoa. Ihan mukavaa oli "pelailla" siinä puoltoista tuntii ja sai edes vähän juonesta kiinni. Päätettiin Gaborin kanssa lähtee kokeilemaan uudelleen seuraavan päivänä, sillä tuolloin oli tarkoitus olla "oikean" yliopiston jengin reenit.

Perjantaina sitten taas kohti Zhukovaa, ensin metrolla ja päälle ratikalla. No paikalla päästyämme sielä oli jo reenit täysillä käynnissä. Menimme esittäytymään valmentajalle ja arvatenkaan hän ei muuta kieltä totellut kuin kotivenäjää. Gabor sit kerto mun tilanteesta ja valmentaja jotain kyseli oonko valmis ja halukas reenamaan ja sanoin et DA. Sit vaan vaihtamaan kamat ja mukaan reeneihin. Eräs syy, miksi Gabi oli niin kiinnostunut tulemaan mukaani, oli että hänen eräs kaveri pelasi samassa jengissä keväällä 2009 ja hän halusi nähdä onko kyseinen kaveri edelleen Engeconin rosterissa. Siellähän Gleb paineli menemään ja tuli heti kättelemään vanhaa toveriaan. Gleb on oikeestaan ainut joukkueesta joka pystyy kommunikoimaan englanniksi ja hän onkin ollut tulkkinani reeneissä, aina tarivttaessa. Ekat reenit vedettiin uskomattmalla sykkeellä ja mukaan mahtui jos jonkinlaista ohjelmaa. Alkulämmittelyjen jälkeen lähettiin juoksemaan portaita ja määrä oli jotain pöyristyttävää.. Tän jälkeen hypittiin vielä salissa erilaisia trillejä ja sen jälkeen ruvettiin pelaamaan. Puolentoista tunnin reenit kestivätkin rapiat kaks ja puol tuntii ja koetuksen jälkeen olin kyl totaalisen kuollut. Käsittämättömin juttu on ettei paikalliset juo MITÄÄN reenien aikana vaan painelee menemään kuivin suin. Mul oli tietty vesipullo mukana, mut nestehukka oli silti niin jäätävä et loppureeneistä kramppas pohkeet jatkuvasti. Läpäsin kuitenki valmentajan seulan ja se kerto Gabille et tulen pelaamaan ens kaudella niitten jengissä, vaik koko reenien ajan tuntu etten oo ikinä ennen kyseiseen pelivälineeseen koskenukkaan.

Ekojen reenien jälkeen valmentaja kysyi mennäänkö lauantaina kattomaan Spartakin järjestämää turnausta ja meil ei ollu ees tietoo et Pietarissa pelattais joku turnaus. Tottakai oltiin kiinnostuneita ja saatiin valmentajalta vapaaliput kyseiseen turnaukseen. Lisäksi Gleb hostas meitä turnauksen ajan ja oppi heti tuntemaan uusia joukkuekavereita. Oikein avoimin mielin kyl otettiin uusi pelaaja vastaan joukkueseen. Turnaus oli todella kova tasoinen ja mukana oli lähes euroopan parhaat joukkueet: Maccabi (Tel Aviv), Efes Pilsen (Istanbul), CsSKA (Moskova) sekä tietty kotijoukkue Spartak. Lauantaina oli ottelut Maccabi - CsSKA sekä Spartak - Efes Pilsen. Finaaliin launtain päätteeksi pääsivät  CsSKA sekä Efes. Sunnuntaina Spartak onnistui voittamaan Maccabin ja saavutti näin kolmannen sijan. CsSKA taasen hallitsi finaalia alusta loppuun ja  anasti mestaruuden ansaitusti. Matsit oli kyl tosi kova tasoisia ja varsinkin CsSKA:n peliä oli todella ilo seurata. Joukkueen runko on pysynyt samana jo vuosia ja loistavien yksilöiden lisäksi joukkue pystyy tarjoamaan jokkuepeliä isolla J:llä.

Siinähän se  monni (Sofoklis), kaveri pystyy syömään yheltä istumalta 100 chiken mcnugetti!!

Tunnelmia finaalin jälkeen

Yliopiston jengistä vois sanoo et pelaajat on todella fyysisiä ja melko pitkiä. Taitoa löytyy mun mielestä joka alueella: Vahvoja isoja miehiä painimassa korin alla, pari hyvää heittäjää, yks laituri joka ajaa todella agressiiviseti ja melko usein lopputuloksena on "munat suuhun" ja myös takamiesosastolla on tarjolla taitavia pallonkäsittelijöitä sekä pelinluojia (mm. mun ikänen jätkä joka pelaa moldovan miesten maajoukkueessa). Sanotaan et yksilötaidot ei oo mitenkään erityisen paljon parempaa kuin Suomessa, vaan suurin ero on ehdottomasti näiden kavereiden fyysisyys sekä asenne. Reeneissä on rento ilmapiiri, mutta kun pelataan ni sit kyllä tapahtuu. Isot miehet ja laiturit ei hae mitään helppoja layuppeja vaan pallo lyödään alaspäin aina kun mahdollista, ja kokeillaan vaikka se ei mahdolliselta tunnukaan. Pelaajat on aika nuoria n.19-22 vuotiaita. Esimerkiksi Gleb on 19v ja silti ehdottomasti paras sentteri joukkueessa. Vartta pari metriä ja todella pitkät kädet. Kaveri pystyy myös pelaamaan kauempana korista. Tottunu pelaamaan aina pienessä joukkueessa, joten nyt materiaali tuntuu huomattaasti laajemmalta. Taso tuntuu melko sopivalta ja pääsee kolmesti viikossa reenaamaan tosissaan. Reenit koostuu pääasiassa fysiikkareenistä sekä pelaamisesta. Myös heittoja otetaan jonkun verran väliin. Sali on tosi pieni, joten ei palvele hirveen hyvin omaa pelityyliä, mut toisaalta pystyy kehittämään pelaamista ahtaammissa tilanteissa, joissa tilaa ei oo tarjolla.

Joukkue pelaa korkeinta Pietarin alueellista sarjaa ja sijoittui viime vuonna sarjassa viidenneksi. Huomenna ois jo eka matsi Medical Institutea vastaan ni sit viimeistään selvii sarjan JA JOUKKUEEN taso. Mut eipä siinä, elämä Pietarissa jatkuu edelliseen malliin ja puolentoista viikon kuluttua tulee jo ensimmäiset vieraatkin Suomen maasta :-) On tullu seurattua aktiivisesti suomen korisliigaa ja aijai on nannaa kattoo miten omaseura Vilpas hoitelee tällä hetkellä. Välillä tekee oikeen pahaa kattoo videoita ku ei pääse itse salohalliin lehtereille huutelemaan Vilppaan paita ( ja sarvet) päällä. Jatkakaa poja samaan malliin!!

Toinen viikko Pohjolan Venetsiassa

Tosiaan tiistai aamulla piti tulla tietoa milloin koulu varsinaisesti alkaa vaihtareitten osalta.. No tiistai aamulla sitten marssimme kv-toimistoon ja sieltä kerrottiin ettei he oo millään ehtiny viel tekee lukujärjestyksiä, mut tiistai iltaan mennessä kaiken tulisi olla selvää. Illalla sitten tuli sähköpostin välityksellä lukkarit ja viestisssä mainittiin myös, että keskiviikkona on vielä vapaapäivä ja torstaina luennot alkaisivat aikataulun mukaisesti. Eli ei mikään turhan raskas ensimmäinen "kouluviikko" ollut =)

Tiistaina lähettiin sit iltapäivällä Martsin ja Gabin kanssa katsastamaan eräs lähellä oleva puisto sekä kirkko, jonka nimeä en nyt millään saa päähäni. Gabi (Gabor) on ollut täällä vaihdossa myös keväällä 2009, joten paikka on hänelle tuttu. Suurin eroavuus on, että tuohon aikaan vaihtarit laitettiin samaan asuntolaan venäläisten asukkaiden kanssa.. Gabi onkin meitä viihdyttänyt koko viikolla kertomalla tarinoita mitä kaikkea kyseisessä asuntolassa sattui ja tapahtui, ja kaveri ei paljoa sanoja säästellyt!! Suurin osa venäläisistä opiskelijoista ei kuulemma ole ennen asunut minkänkään laisessa sivilisaatiossa, eivätkä tämän vuoksi osaa esimerkiksi käyttää vessaa, suihkua tai keittiökoneita. Kerran Gabi kertoi menneensä kyseisen asuntolan vessaan jä näki sielä jonkun venäläisen hoitavan tarpeitaan seisten pyntyn päällä, joten ei ihme jos paikat on vähän likasia sillon tällön =D Et ihan tyytyväinen täytyy olla et nykyään majoitus tapahtuu Engecon-hotellissa!!

Martsin ja Gaborin kanssa nautitaan paikallisista tarjoiluista puistossa

Kyseinen kirkko, jonka nimeä en muista, oikkee vakuuttava näky!!

Keskiviikkona oli tosiaan taasen vapaapäivä, joten suunnattiin Eremitaasiin, joka on varmasti kaupungin tunnetuin museo. Paikka on kyl nii järjettömän iso, et veis vuosia jos jokaista taide-esinettä tutkailis n. minuutin. Mut oli kyl hieno, ehdottomasti käymisen arvonen jos Pietarissa vierailee, vaikken itekkään mikään museo-ihminen kyl missään nimes oo. Hiukan oli eritasosta taidetta ku Perniön muovikassimuseossa!! Kuitenki Louvren jälkeen maailman laajin impressionistien kokoelma, et ei mitään henkilökohtasta muovipusseja kohtaan. Esimerkkeinä mainittakoon Da Vinci, Michelangelo jaVan Gogh. Yksi saksalainen joutui torstaina lähtemään kotiin perhesyiden vuoksi, joten tarkoitus oli viettää illalla hänen läksiäisiä. Eremitaasin jälkeen käyttin syömässä sushi-ravintolassa. Tuli siinä sit ekaa kertaa syötyä sushia elämän aikana, aika mielenkiintonen kokemus mut ehdottomasti positiivessa mielessä!! Ja kaiken lisäks jouduin käyttää tikkuja ku kaikki muutki söi tikuilla, ni ei siinä sit kehannu yksin haarukkaa ja veistä käyttää. Sen ku joku ois videolle saanu, ni varmast irtois hauskoist kotivideoist ilmanen videokamera!! Läksiäiset jatkui tän jälkeen asuntolan keittiössä tutuin rituaalein..

Talvipalatsi

Torstaina olikin sit ensimmäiset tunnit, perus koulupäivä: klo 15.50-22.10!! Ekana oli Accounting in Russia ja oli kyl sellasta kuraa ettei tarvii varmaan toiste mennä. Ongelma on et se on tarkotettu sellasille jotka ei oo ennen laskentatoimee lukenu. Luulin et siel näkis suurimpia eroja laskiksen välillä Suomessa ja Venäjällä, mut ei ihan. Kyl mä Debetin ja Kreditin nyt jo just ja just erotan, ilman et kaks tuntii selvitetään mitä ne on. Eikä ollu kyl luennoitsijan englannin kielen taidoissakaan liikaa kehumista!! Tän jälkeen oli viel neljä tuntii International Financing and Accountingia. Se oli kyl sit jo huomattast mielenkiintosempaa ja kaiken lisäks luennoitsija on kotoisin Briteistä, ni sai puheesta ihan selvääkin.. Yleisest noi kurssit poikkee kyl täysin niistä, mitä kesällä ilmotettiin olevan tarjolla, mut kyl tarjottavistakin löytyy varmaan mielenkiintosia kursseja. Ens viikolla varmaan selvii sit tarkemmin kurssien sisällöt..

Perjantaina olikin sit infotilaisuus venäjän kielen opetuksesta. Ekana jokainen haastateltiin venäjäksi ja haastattelun perusteella jaettiin porukka kolmeen tasoryhmään. Itse pääsin toiseen tasoryhmään, joka on tarkoitettu sellaisille joilla on jonkin verran pohjatietoa kielestä. Saas nähdä miten pojan käy!! Pienen pettymyksen aiheutti kuitenkin tieto, että kielitunteja on viikossa vain kuusi viime vuoden kahdentoista sijaan. Täytyy huomenissa käydä kv-toimistossa taas vähän selvittelemässä josko olisi mahdollista saada enemmän tunteja jollain tavoin. Illalla käytiin Zdenekin ja Martsin kanssa vähän ulkoilemassa. Reissu oli kaikkea muuta kuin menestyksekäs!! Matkalla Zdenek törmäsi vanhan Opelin sivupeiliin, joka tietysti rikkoutui osumasta. Seurauksena jouduttiin maksamaan 1000 ruplaa (25e) aiheutetusta vahingosta. Tämän jälkeen päästiinkin sitten sisään johonkin paikalliseen nuorisomestaan, joka oli kyllä niin ammuttu täyteen kun vaan voi olla. Tunnelma oli hyvä ja olut halvempaa ku vesi!! Joskus neljän maissa suunnattiin takaisin asuntolaan, muttei päästy kuin Nevskille niin Martsi huomasi kadottaneensa lompakon. Tietty sitä lähettiin kyseisestä ravintelista metsästämään ja yllätys yllätys ei löytynyt. No ei siinä auttaut kun heti hotellille päästyä soittaa Unkarilaiseen pankkiin ja jäädyttää luottokortti. Martsi kävi lauantaina konsulaatissa, jossa luvattiin auttaa järjestelyissä. Joten eiköhän kaikki järjesty..

Launtaina olikin perus rokulipäivä ja illalla mentiin lähes koko vaihtariporukan kanssa jokilaivaan istumaan iltaa. Nevalla "jokilaivat" tosin on vähän eri kaliiperia kuin Salon Jokilaivat Oy. Ekana kun nähtiin laiva, kaveri kysyi: Are we really going to that fucking christmas tree? =D Laiva oli täysin katettu ja enemmänkiin disko, oikkee hieno paikka ja loistavat näkymät valaistuille rakennuksille Nevan toiselle puolen!! Harmi ettei ollu kameraa messissä.

Huomenna sit pitäs skarpata kouluun klo 8.45, et ehkä tä arki täst lähtee pikku hiljaa käyntiin. Kyl täs lebii on tullu ihan riittäväst otettuakin, et ihan mukavaa päästä taas tositoimiin. Moskovan matkaa täs on suunniteltu ja retki pitäs toteuttaa seuraavan kolmen viikon sisällä vielä kun säät on edes joten kuten kohtalaiset. Terveisiä vaan sinne Balille, Phuketiin ja Valenciaan =) Lisäksi on pistetty liikkeelle idea Trans-Siperian matkasta tammikuussa, eli kyseessä on junamatka Pietarista Vladivostokiin (n. 10 000km). Toi matka on ollu unelmissa jo pidemman aikaa ja tammikuu ois kyl aika villi ajankohta matkan toteutukseen, mut kahtotaan kahtotaan!!

Lähtövalmisteluja ja ensimmäinen viikko

Kaikki lähti liikkeelle keväällä, kun sain kuulla lähteväni vaihtoon Pietariin, yliopisto EngEconiin...

Halusin lähteä vaihtoon Venäjälle puhtaasti kielen takia. Olen lukenut venäjää yliopistossamme kaksi kurssia, joten pohja ei ole mikään vahvin mahdollinen. Opettajamme kuitenkin painotti että venäjää voi oppia kunnolla vain asumalla kyseisellä maaperällä, eikä pelkästään lukemalla yliopiston tarjoamia kursseja. Niimpä otin vinkistä vaarin ja päätin täyttää hakupaperit kun hakuaika alkaisi. Pakko myöntää ettei tilanne ollut helpoin mahdollinen, sillä olin kaveriporukastani ainoa joka lähti yksin vaihtoon ja muiden matkakohteet edustivat tyyliä Thaimaa, Bali, Valencia sekä Kalsruhen. Suuri ja tuntematon susirajan toispuolinen aiheutti tietty ennakkoluuloja, mutta myös kaipaamaani jännitystä sillä olin lähdössä täysin uuteen ympäristöön ja paikkaan josta kaikki eivät välttämättä unelmoi.

Varsinaiset lähtövalmistelut olivat loppujen lopuksi hyvin simppelit. Paperisotaa ei joutunut käymään oikeastaan yhtään ja tärkein tehtävä olikin vain viisumin sekä rokotusten hankkiminen. Koulu hoiti kaikki asumiseen ja opiskeluun liittyvät asiat joten niistä ei tarvinnut ressata sen enempää. Koulusta oltiin sähköpostitse yhteydessä jo kesäkuussa ja kerrotiin kaikki oleellisimmat asiat tulevaa vaihtoa ajatellen. Tämän jälkeen en juurikaan kv-toimiston väestä enää kuullutkaan, mutta toisaalta viesti sisälsi kaiken oleellisimman.

Matkaan pääsin vihdoin 5.9 ja lentoni lähti seutulasta  klo. 13.50. Tunnin lento sujui oikein hyvin ja tarjoilut olivat mitä parhaimmat, niin pieni tölkki omenamehua, että hyvä ettei tarvinnut pinsettejä sen avaamiseen. Jännittävin tilanne sattui ehdottomasti Pietarin lentokentällä, jossa minua piti olla jonkun koululta vastassa. No vaikea arvata oliko siellä sitten ketään.. Odottelin parisenkymmentä minuuttia ja näin tytön, kädessään Engecon-kyltti. Ainut ongelma oli että kyltissä luki jonkun saksalaisen nimi eikä minun. Tyttö kertoi olevansa vastassa ainoastaan tätä saksalaista heeboa, mutta soitettuaan koululle sanoi ottavansa myös meikäläisen mukaansa. Kevyt apina tippui niskasta!! Pikkubussi kultetti meidät Hotelli Engeconille, joka on vaihto-opiskelijoille tarkoitettu asuntola. Sain kirjattua itseni ongelmitta asuntolaan, mukava täti tiskin takana kertoi kämppikseni olevan Max. Marssin sitten kamojeni kanssa ylimpään kerrokseen ja tulevaan kotiini.. Huone on oikein viihtyisä ja melko vastikään rempattu. Yhteiset tilat sekä suihkut ja vessat on myös tosi siistit, paljon paremmat mitä olin odottanut!! Kämppikseni on kotoisin Pietarista, mutta opiskelee Saksassa. Nyt hän on vaihdossa kotikaupungissaan, mielenkiintoista!! Max näytti ekana iltana mukavan ravintolan ja opasti automaatille, josta voisi nostaa paikallista valuuttaa. Kaiken kaikkiaan vaikuttaa oikein mukavalta tyypiltä!

Maanantai aamusta ei sitten ollutkaan mitään tietoa, sillä kämppikseni suorittaa erilaista vaihto-ohjelmaa kuin muut vaihtarit täällä. Menin sitten syömään aamupalaa puoli ysin maissa ja tapasin saksalaisen tytön keittiössä. Hän kertoi, että lähtisimme porukalla koululle infotilaisuuteen kymmeneltä. Kympiltä sitten näin ensimmäisen kerran koko vaihtariporukkamme. Poppooseen kuuluu saksalaisia, ranskalaisia, suomalaisia, tsekkejä, unkarilaisia sekä yksi hollantilainen. Maanantaina sain sitten hoidettua oikeastaan kaikki paperisotkut kuntoon ja kaikki sujui oikein mallikaasti. Olin lukenut kymmeniä matkaraportteja Pietarista, joissa jokainen vuorotellen kiroaa venäläistä byrokratiaa ja miten saa jokaisen paperiasian kanssa tapella tuntikausia. Olin varautunut tähän kyllä, mutta EI!! Ei oo tarvinnut jonottaa oikeastaan missään vielä yhtään ja kaikki on sujunut kuin lasten leikki, jopa puhelinliittymän sain hankittua ilman mitään ongelmia. Asuntolassakin on langaon netti, joten senkään kanssa ei tarvinnut tapella ollenkaan kunhan tajusi pyytää respasta käyttäjätunnuksen ja salasanan. Varmaa on että vastoinkäymisiä tulee vielä ja paljon, mutta täytyy koittaa vaan varautua kaikkeen ja pitää mieli avoimena ni eiköhän tästä hengissä selvitä.

Ensimmäinen viikko menikin kaupunkiin ja ihmisiin tutustuen. Kaikki vaihtarit vaikuttaa todella mukavilta ja avuliailta. Eniten on tullut vietettyä aikaa tsekkiläisen Zdenekin ja unkarilaisen Martsin kanssa, jotka ovat todella samanhenkisiä kuin allekirjoittanut. Keittiö sijaitsee asuntolan ylimmässä kerroksessa ja siellä on lähes joka ilta istuttu porukassa, ainakin tähän asti. Paikalliseen tapaan näköjään kuuluu että aina joku vaihtari tulee keittiöön ja lyö vodkalekan pöytään jakoon.. Siinähän ne illat on kulunu oikein rattoisissa merkeissä!! Viikkoon mahtui myös vierailu Baltikan oluttehtaalla, joka oli mielettömän kokoinen mesta. Kierroksen lopuksi oli sitten järjestetty "maistiaiset", joten jokaiselle jäi varmasti exkursiosta hyvä maku suuhun. Torstaina lähettiin kaheksan vaihtarin voimin Pietarhoviin, jonne oli non kahen tunnin matka. Ekana mentiin metrolla Baltiskajalle josta matka jatkui pikkubussilla kohti Pietarhovia. Ongelma oli kuitenkin ettei bussissa ollut istumapaikkoja enää kun kolmelle, mutta kuski sanoi että kyytiin vaan.. matka kestää n. 20min. Kuusi istui sylikkäin ja Martsi sekä meikäläinen seistiin. No kyl sen parikymmentä minuuttia olis ihan siinä rallissa seissykkin, mut kuskilla oli vissiin jotain häikkää aikakäsityksessä, sillä todellisuudella matka kesti yli tunnin. Mut ehdottomasti oli Pietarhovi käymisen arvoinen paikka ja sääkin oli aurinkoinen, joten aavot!! Launtaina oltiin Zdenekin ja muutaman ranskalaisen kanssa katsomassa Dj Tiestoa ja voin kertoa ettei kaveri turhaan majaile maailman Dj-rankingin ykkösenä!!

Linja-autossamme ompi tunnelmaa, matkalla Pietarhoviin

Tältä näytti aikansa keisarin kesäasunto, Pietarhovi

Tänään olikin sitten vapaapäivä, sillä koulumme vietti 104-vuotis synttäreitään. Käytiin Zdenekin kanssa katsastamassa yksi kuntosali, joka olikin ihan kelpo mesta. Matkaa sinne kyllä on noin 40 minuuttia, mutta toisaalta se on melko edullinen (750 ruplaa kuussa). Huomenna, tiistaina, pitäsi sitten luentojen vihdoin alkaa. Pieni ongelma on kuitenkin matkassa, sillä kellään ei ole tietoa mihin aikaan luennot alkavat ja missä.  Kv-toimiston väki lupasi ilmoittaa huomenna mihin pitää mennä ja milloin, joten täällä ei tunnuta moisista pikkuasioista hirveästi ressattavan..

Koitan ainakin pari kertaa päivittää blogiani kuussa, jotta pysytään edes suurin piirtein kärryssä mukana. Pakko kyllä myöntää, etten ole liian aikaansaava tällaisissa asioissa, mutta koitetaan koitetaan!!

From Russia with love!