keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Takaisin sorvin ääreen

Aikaa on taas kulunut edellisestä kirjoituksesta aivan liikaa ja tämän vuoksi ei saa millään kaikkia taparhtumia mahtumaan yhteen tekstiin. Jollei sit halua tehdä tästä jotain pidempääkin opusta, mut koitetaan pitä tarina mielenkiintosena ja jämäkkänä.

Viimeksi lupasin kertoa matkastamme Moskovaan, hehee. Aikaa on kulunut aika tarkalleen pari kuukautta, mutta reissu on silti erittäin hyvin muistissa. Matkaan lähdettiin tiistaina 2.11. yöjunalla. Tietysti oltin ostettu halvimmat liput ja se hieman kostautui (ainakin joidenkin kohdalla). Eli kaikki vaunut oli kyllä makuuvaunuja, mut halvimmat olivan ns. makuuosastoja. Eli ei ollut mitään hyttejä vaan koko vaunu oli yhtä hyttiä. Mukavimmissakin "sängyissä" on tullut elämän aikana nukuttua, mut yllättävän hyvin sai nukuttua. Aamulla oltiin Moskovassa ja kyl aika monen kasvoilta paisti melkonen matkauupumus/väsymys. Rautatieasemalta sit suunnattiin hostellille, joka sijaitsi hyvin lähellä metroa Kitai gorad. Ihan siisti hostelli oli ja honepulasta johtuen oltiin jouduttu Zdenekin kanssa varaamaan hiukan kalliimpi "pariskuntahuone", mikäs siinä. Ainut miinus hostellissa oli, että siellä oli kissa. Allekirjoittanut on melko allerginen noille sniikeille karvapalloille, joten ei hirveesti tarvinnu päivisin aikaa kuluttaa hostellissa.

Saskian kanssa valmiina hyppäämän Moskovan pikajunaan 


Kaiken näköstä tuli tehtyä ja nähtyä. Meitä oli 15 henkinen porukka, ni ei tietenkään voitu kaikki kulkee yhdessä koko aikaa. Ni muodostettiin kolmen kopla Zdenekin ja Dashan kaa, ni päästiin tehokkaasti kokee ja näkee kaikki mitä haluttiin. Jotkut paino koko reissun pää kolmantena jalkana, mut me päätettiin ottaa vähä rauhallisemmin ja nauttia Moskovan annista myös ravinnon suhteen. Käytiin monissa hyvissä ravintoloissa ja illat vietettiin paikallisissa kuppiloissa. Silti ehti kolmen päivän aikana kävellä jalat kipeiksi ja nähdä ihan riittävävästi. Vaikka tietty tossa ajassa näkemiset jää ihan murto-osaan kokonaistarjonnasta, sillä reilun 11 miljoonan asukkaan metropoli kyl tarjois tekemistä ja näkemistä hieman pidemmäksikin ajaksi. Eniten aikaa käytettiin nähtävyyksien osalta kosmonauttimuseoon, huvipuistoon ja Kremliin. Sit tuli paljon käveltyä ja kateltua muita nähtävyyksiä. Pakko myöntää, etten uskonu miten paljon Stalinin seitsemän hammasa vaikuttaa Moskovan kaupunkikuvaan. Käytännössä mihin tahansa menee, ni jossain näkyy aina vähintään niisä yksi. Komioita rakennuksia kyllä. Kaupunkina Moskova on kyllä täysin erilainen kuin Pietari. Vettä ei missään ja kaikki on älyttömän suurta ja jatkuu ja jatkuu. Arkkitehtuuri on erilaista ja kaikki rakentuu Punaisen torin ympärille, jonka lisäksi Stalinin hampaat vartioivat kaupunkia. Myös ihmiset käyttäytyvät eri tavalla, joka tuli meidän kohdalla esille asiakaspalvelussa. Mukavampaa ja hyvin moni aikankin yritti puhua englantia, vaikkei käytännössä sitä olisikaan osannut. Kokonaisuudessaan reissu oli onnistunut, mutta kyllä oli mukava palata taas kotiin Pietariin. Moskova sytytti, mutta ei samalla tavalla kuin Pietari. Ilmapiiri oli jotenkin painostavampi ja kaupunki tuntui likaisemmalta (varsinkin ilma), mutta kyllä voisin harkita muutaman vuoden asuvani sielä työn puolesta. Tekeminen meinaan ei lopu kesken. Facebookista löytyy paljon enemmän kuvia, muuten viitti tähän ihan hirveesti latailla ku on vähän hidasta puuhaa..

Yksi Stalin seitsemästä hampaasta
Rytmiryhmä
Punaista toria

Muita pidempiä reissuja ei syksyn aikana tullutkaan tehtyä, joitain pieniä päiväreissuja lukuunottamatta. Tuttuja on taas käynyt kyläilemässä pariin otteeseenkin. Ensimmäisenä kävi äiti parin kaverinsa (Tupun ja Ketarin) kanssa päivän reissulla. Niinkuin aikaisemminkin olen sanonut niin suosittelen limusiinia, jos on Pietarissa vain päivän. Tämän vuoksi taas vuokrattiin sellainen kolmeksi tunniksi ja kaikki oleellisimmat tuli nähtyä, kultahampaita myöden. Reissun teemaan sopien päätin yllättä naishenkilöt ja varasin pinkin kulkupelin. Herraisä, onneksi mua ei kukaan tässä kaupungissa tunne. No haukaa ainakin oli ja uskon että kyseinen reissu muistetaan vielä pitkään :)

Pelottavan hyvin osuu auto paidan väriin.. Äiti, Ketari ja Tupu 

Anna ja Janne olivat myös käymässa ja he jopa majoittuivat kaupunkiin yhdeksi yöksi. Siinä ehdittiin vähän enemmän ja käveltiin kaikki nähtävyyet läpi, räntäsateesta huolimatta. Käytiin myös Kunskamerassa, jossa en ollut itsekään aikasemmin käynyt. Eli kyseessä oli ns. sikiömuseo, jossa on lasipurkkeihin säilöttyjä kyklooppeja. Kaveri suositteli erästä ukrainalaista ravintolaa, johon päädyttiin illalliselle. Paikka oli erinomainen; palvelu loistavaa, elävää musiikkia, ruoka osu ja uppos. Vähän pienet annokset, ni kaikil jäi vähän nälkä ;)

Ukrainalaisesta; Anna ja Janne "Janne"

Lisäksi täs on ehitty käymään Suomessa ja koto-Salossa pariin otteeseenkin. Ensimmäisen kerran jouduin menemään Suomeen Marras-Joulukuun vaihteessa vakuutuksen vuoksi. Matkavakuutus kun ei ole kun 3kk yhtämittaa voimassa reissun alkamisesta. Toki vakuutusyhtiöt myöntää lisäkuukausia, mut yhden lisäkuukauden hinnalla pääsee jo Suomessa käymäänkin.. Sopivan hintaset lennot löydettyäni päätin lähteä viikonlopuksi kotiin. Toinen reissu olikin vähän pidempi kun mentiin Joulua viettämään kotiin. Olin melkeen pari viikkoa Suomessa ja pakko myöntää että teki hyvää päästä vähän pidemmäksi aikaa pois täältä hektisyyden keskeltä. Hyvin on viihdytty, mutta kiva olla välillä luonnon äärelläkin, sillä täällä ei käytännössä muuta näe kun korkeita rakennuksia ja autoja, missä siten kulkeekin.

6.12. Itsenäisyyspäivän vastaanotto Pietarissa. Linnanjuhlia ja TS:ää

Uudeksi vuodeksi halusin kuitenkin tulla takaisin, sillä kuuleman mukaan kyseessä olisi vuoden suurin juhla Venäjällä. Ei harmita yhtään, oli ihan mieletön meininki ja kaikki juhli yhdessä vuoden vaihtumista. Oltiin Palatsi-aukiolla ottamassa 2011 vastaan ja porukkaa oli valehtelematta kymmeniä tuhansia. Sielä oli mahtavat ilotulitukset sekä isot skriinit, joista näytettiin Medjedevin uudenvuoden puhe. Lisäksi aukion keskelle oli pystytetty valtava lava, jossa alkoi hulppea show heti vuoden vaihduttua. Ja toki ei sovi unohtaa Talvipalatsin tarunomaisia valaistuksia. Kameran unhotin valitettavsti asuontolaan, ni mitän todistusaineistoa ei valitettavasti löydy..

Mut eipä tällä erää sen enempää, ihan varmasti jotain unohdin mut kirjotetaan siitä sit ens kerralla. Koitetaan nyt oikeesti pitää jotain rotia täs kirjotustahdissa, ettei käy niinku nyt et meinas vähän venähtää :D Tänään on hyvä päivä, sillä Salosta tulee kolme keveria pariksi päiväksi kylään. Et ei muutaku добро пожаловать Kettu, Pölsky ja Silppu!! Innolla ja kauhulla odotan :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti