"Moskovan" pelireissu

Nyt tuntuu, että kevät on vihdoin saapunut Pietariin. Oikein hieno, aurinkoinen ilma ja katoista roikkuvat pienehköt jääpuikot huolettavat kadun tallaajia. Uudet vaihtarit ovat saapuneet jo neljä viikkoa sitten ja kurssit parhaillaan täysillä käynnissä.

Viime viikonloppuna meillä oli ensimmäinen koristurnaus jossain muualla kuin Pietarissa. Meikäläiselle kerrottin, että ollan lähdössä Moskovaan ja siellä olisi kolmen päivän aikana 5 peliä. No tottakai mukava päästä reissailemaan ja pelaamaan kunnon matseja. Tästä siis oli puhetta jo joskus tammikuun lopulla ja tosiaan lupauduin lähtemään mukaan. Noo, kuten yleensä, myös nyt.. Venäjällä sattuu ja tapahtuu.

Joukkuekaveri soitti mulle viime viikon tiistaina (2 päivää ennen lähtöä)  ja kertoi valmentajan pyytäneen häntä soittamaan (koska valmentaja ei puhu englantia). Kyse oli mun sopimuksesta. Se oli päättynyt kuulemma joulukuun lopulla, jonka vuoksi yliopisto ei suostunut maksamaan mun matkoja turnaukseen. Eli mun tulis maksaa matkani itse.. Haistoin hiukan palanutta ja ilomoitin, että siinä tapauksessa en reissuun lähde. Kaveri oli hieman hämillään, mutta totesin että asia on täysin minusta riippumaton, enkä suostu sijaiskärsijäksi. Hän lupasi välittää teveiset valmentajalle. Samana iltana meillä oli peli ja valmentaja tuli kertomaan, että lähden mukaan turnaukseen, eikä tarvitse maksaa mitään. Veikkailinkin näin käyvän ja tietty suostuin valmentajan ehdotukseen. Hauskinta koko hommassa on, etten ole mitään sopimusta ikinä nähnytkään, puhumattakaan allekirjoittanut.

No reissuun lähdettiin torstai illalla yöjunalla. Perjantai aamulla oltiin perillä ja junasta ulos astuessani totesin välittömästi ettei me nyt kyllä Moskovassa olla. Edessä oli pieni rakennus, jonka seinässä luki kaupungin nimi: Череповец (Cherepovets). Kysyin sitten, että ollaanko edes lähellä Moskovaa.. Vastaus oli, että joku 300-400km varmaan luoteeseen. Juu juu.. Eli ihan kuitenkaan pääkaupungissa ei tätä kyseistä turnausta järjestetty.

Tunnelmia menomatkalta: Ruslan, Max ja Igor

Siitä sitten taksilla hotellille ja siellä odotti seuraava yllätys. Meillä pelaa mun lisäksi 1 ei-venäläinen (moldovalainen). Passit meillä tietty oli mukana, mutta viisumeita ei, koska ne on "vangittuna" kv-toimistolla. Mulla oli sentään kopio, jossa on kv-toimiston leimat ja allekirjoitukset. Se ei kuitenkaan mitenkään riittänyt, vaan ilman alkuperäisiä viisumeita he eivät hotellilla meitä voineet rekisteröidä. No ei siinä sitten muuta kun lähettiin paikalliselle miliisi-asemalle asiaa selvittämään (mielenkiinonen mesta oli muuten). Siellä kanta oli myös aika selkeä: Ilman alkuperäsiä viisumeita meidän tuli lähteä vielä saman päivän aikana takaisin Pietariin.

Ekalta hotellilta, kunnon Neukkutunnelmaa: Vanja

Sitten jostain selvisi, että homman pystyy kiertämään, jos meidät majoitettaisiin jonkun yksityisen ihmisen kodissa, eli ns. epävirallisessa hostellissa. No iltaan mennessä joukkueenjohtaja oli löytänyt moldovalaiselle ja meikäläiselle uuden majoituksen ja ennen ekaa peliä vietiin jo kamat sinne. Onni onnettomuudessa: Uusi hostelli oli huomattavsati siistimpi kuin hotelli. Tähän sitten reissun vastoinkäymiset jo loppuivatkin ja vihdoin päästiin aloittamaan turnee. Valitettavasti ei oo kuvia uudesta majoituksesta.

Hallilta

Eka peli hävittiin turnauksen jumbolle, mutta kaksi seuraavaa voitettiin. Eli alkuperäisen viiden matsin sijaan pelejä olikin vain 3. Peli meni koko ajan paremmaksi kuten sen kuuluisan sian juoksu. En ihan tarkkaan tiiä, miten turnauksen pistelasku meni ku jäätiin sitten kuitenkin hopealle, vaikka oltiin ainut joukkue joka voitti isäntäjoukkueen (Инжэкон Череповец). Ja voittajajoukkue julkistettiin jo ennen meidän vikaa peliä :D Pelattiin siis systeemillä: kaikki pelaa kaikkia vastaan. Oma peli oli kanssa alkuun aika hakemista, mutta pikku hiljaa tatsi alkoi taas löytyä. Meillä oli vaan 8 pelaajaa reissussa, joten peliaikaa sai mukavat 30-35min/peli.

Launtaina järjestettiin turnauksen taitokilpailut. Lajeina oli vapariskaba, kolkkiskaba ja donkkikilpailu. Mut oltiin ilmotettu meidän joukkueen toisena vaparikisaan. Kyse ei ollu kuitenkaan ihan perinteisistä vapareista, vaan heitettiin aina kaks vaparii, jonka jälkeen kierrettiin hiukan ennen puolta kenttää oleva tötsä ja heitettiin jälleen 2 vaparii jne. Aikaa oli minuutti, ja kaks eniten säkittänyttä pääsi finaaliin (Osallistujia siis 8). Omalla kohdalla ihan napsui ja pistin 13 sisään, joka riitti alkusarjan voittoon. Finaalissakin ihan kohtalainen 12-tulos ja sillähän voitto irtosi (vastustaja pisti 11). Kolkkikisan voitti TESS-joukkueen kultaranne ja donkkikisan isäntäjoukkueen Blake Griffin.

Победитель конкурса штрафных бросков ;)

Turnaus oli kaikin puolin oikein onnistunut ja olen sitä mieltä, että opin kyseisen viikonlopun aikana enemmän venäläisestä kulttuurista kuin kuluneen puolen vuoden aikana yhteensä. Syy oli selvä: Ei oltu "Eurooppalaisessa" metropolissa, vaan pienemmässä ja venäläisemmässä kaupungissa. Lisäksi mukana oli vaan venäläisiä kavereita, joiden kanssa hengattiin 24/7, joista käytännössä kukaan ei puhu englantia (ainakaan hyvin). Sen lisäksi, että oli pakkotettu käyttämään venäjää, oppi myös paljon venäläisten nuorten miesten toimintatavoista kaveriporukassa. Oli todella hämmentävää huomata, miten paljon venäläiset pitävät huolta oman ryhmän jäsenistä. Ryhmän etu menee 100-0 yksilön edun edelle. Jos joku halusi esimerkiksi suklaata, ni se osti kaupasta n. 10 patukkaa niin että niistä riitti kaikille haulukkaille. Hyvä esimerkki oli rautatieasemalla, kun lähdettin reissuun. Pari kaverii sanoi et käy mäkkärissä hakee vähän iltapalaa. Takasin tullessaan heil on 15 erinäistä hampparia ja muutamat ranskikset.. Niistä sitten kaikki halukkaat sai syödä ihan vapaasti. Rahasta ei puhuttu ikinä. Että näin.. Koska tulisi Suomessa mieleen? Ja tä on vaan yksi esimerkki, mutta kokonaisvaikutuksen luo toiminta koko turnauksen aikana. Täysin verrattavissa edelliseen esimerkkiin!

Koko jengi ennen kotiinlähtöä

Monen kanssa en ollut aikaisemmin ollut jutuissa kuin reeneissä tai peleissä, mut ton reissun aikana oppi kyl tuntemaan kaikkia todella hyvin ja näkemään millaista on venäläisten välittäminen kavereistaan. Kadulla ihmiset on tuntemattomille kylmiä, mutta ystävien ja läheisten välinen toimita on sellasta, että saatas ottaa Suomessa mallia! Ja kaiken lisäksi näiden varallisuus on todella paljon pienempää kuin suomalaisten opiskelijoiden. Täällä opiskelijat joutuu painaa duunii parin euron tuntipalkalla rahoittaaksen elämisensä. Toki löytyy näitäkin pappa betalar -tyyppejä, mut aika harvassa.

Jo aikaisemmin mainitsin turnauksen onnistuneista järjestelyistä. Eli mistään ei tarvinnut itse maksaa. Matkat, majoitukset ja kaikki safkat oli yliopiston sponssaamat. Jopa mun ja moldovalaisen kommähdyksestä aiheutunut majoituksen vaihto maksettiin yliopiston kassasta, eikä meiltä edes mainittu mistään rahajutuistaa mitään. Muutenkin kaikki sujui alun säätöjen jälkeen moitteitta ja jäi todella hyvä maku suuhun.

Nyt on taas löpisty ihan riittävästi.. 31. maaliskuuta suunnataan seuraavan kerran Suomeen. Lähetään muutaman kaverin kanssa vallottaa Alppeja Itävaltaan viikoksi. Siitä sitten takasin Pietariin ja parin viikon päästä Lahteen perinteiseen pääsiäisturnaukseen ja siitä Saloon muutamaksi päiväksi ja todennäköisesti Lappeenrantaan vapuksi. Sen jälkeen takasin Pietariin x-ajaksi.

Kursseja on huomattavasti vähemmän kuin syksyllä, joka on erittäin hyvä asia. Mahdollistaa päivittäisen venäjän opiskelun. Koulun puolesta meillä on 6h viikossa venäjää. Siinä ei kuitenkaan paljoa ehdi oppimaan, joten pitkälti lepää oman aktiivisuuden varassa. Koitan päivittäin olla kielen kanssa omatoimisesti tekemisissä 4-6h, jonka lisäksi palkkasin yksityisopettajan 4:ksi  tunniksi viikossa. Eli kevään aikana pitäisi toivon mukaan jotain tuloksiakin alkaa näkymään.

Ei muuta kuin aurinkoista kevättä kotiSuomeen!!